Piilossa puurtaja - Karjalan Kovin
16605
single,single-post,postid-16605,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-10.1.2,wpb-js-composer js-comp-ver-5.1,vc_responsive
 

Piilossa puurtaja

_96B9453

Sanna Venäläinen on voittanut Karjalan Kovimman kahdesti peräkkäin. Yleisurheilu-uran jälkeen hänen ei tosin pitänyt kilpailla enää koskaan, eikä ainakaan aloittaa liian trendikkäänä pitämäänsä CrossFit-urheilua.

 

Viime kesänä Karjalan Kovimman viimeisessä lajissa ennen finaalia sattui se, mitä ulkoilmakisoissa voi sattua. Naisten kuuman erän astellessa leuanvetotankojen äärelle alkoi sataa kaatamalla.

Märät tangot luistivat, eikä magnesium juuri auttanut. Monilta finaalista haaveilevilta kirposi ote ja laji meni penkin alle. Finaaliin eteni edellisestä erästä useampia urheilijoita.

Yksi kuuman erän kilpailija ei sadetta hätkähtänyt. Seiväshyppytausta oli tuonut Sanna Venäläiselle vahvan puristusvoiman, ja hän taisteli lajissa seitsemänneksi.

Finaalissa Venäläinen sijoittui toiseksi ja kokonaispisteissä hän nousi jo toista kertaa peräkkäin Karjalan Kovimman voittajaksi. Taakse jäi muun muassa samana keväänä Regionalseissa kisannut Anette Nieminen.
”Ei mahdollisuuksiini taitanut uskoa kukaan muu kuin minä itse. Mutta se riitti”, Venäläinen sanoo.

Poikkeukselliset kelit suosivat yleensä kokeneita ja rauhallisia urheilijoita, jotka pystyvät mukautumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen.

 

Tasaisella jyräämisellä kärkipaikka hallussa

_96B9195

Yksi Venäläisen, 26, vahvuuksista on tasaisuus. Vaikka vuoden 2016 KK:sta ei irronnut yhtään lajivoittoa, sijoittui Venäläinen kaikissa viikonlopun kahdeksassa lajissa seitsemän parhaan joukkoon. Kahdesti sijoitus oli toinen, kolmessa lajissa kolmas. Keskiarvosijoitus oli viime kesänä 3,86, vuoden 2015 voitokkaassa KK:ssa taas 3,57.

Toiseksi tulleilla on ollut sekä vuonna 2015 että 2016 lajivoittoja, mutta myös enemmän heikompia sijoituksia kuin Venäläisellä. CrossFit Jyväskylän edustaja ei ole antanut heikkouksiensa näkyä, vaikka tänä keväänä silminnähden kasvaneet hartiat kertovatkin siitä, että hupsuja ja muscle-upeja on treenattu intensiivisesti.

 

Venäläisen ominaisuuksiin kuuluu myös tutkan alla liikuskelu. Instagramissa yhdellä Suomen kovimmista CF-urheilijoista on vain kourallinen seuraajia, eivätkä postauksetkaan liity kovin usein treenaamiseen. Tai jos liittyvät, saattaa videolla näkyä ennemmin epäonnistunut ylöstyöntö kuin uusi PR. Ylipäänsä Venäläinen treenaa pimennossa. Pisimmät, ikävimmät ja tuskastuttavimmat harjoitukset, joissa sietokyky kasvaa, hän tekee yksin.

Tätä haastatteluakin Venäläinen pohti tovin: kannattaako tällaiseen nyt sitten kuitenkaan.

”En pidä hirveästi itsestäni meteliä, se on totta. Kisoja ei kuitenkaan medioissa ratkaista, ja treeneissä on helpompi keskittyä, kun ei tarvitse pohtia että niin, videoitakin piti ottaa.”

 

Kodin temppuradoilta yleisurheilun pariin

sanna_venalainen1

Sanna Venäläinen on harrastanut liikuntaa pienestä pitäen. Neljä-viisivuotiaana Venäläinen rakensi kotinsa olohuoneeseen temppuratoja, kertoo Tiina Venäläinen, Sannan äiti.
”Olimme muuttaneet silloin omakotitaloon, se avasi liikkuvalle lapselle paljon mahdollisuuksia. Sisällä ja pihalla Sanna touhusi koko ajan. Varsinkin pihapuun koivut olivat mieluisia kiipeilypaikkoja. Ylipäänsä hän viihtyi paljon ulkona, puuhaili siellä ympäriinsä aina kun mahdollista.”

Liikunnallinen elämäntapa kulki läpi perheen. Kouvolassa ei Tiina-äidin mukaan ollut tapana kulkea autolla, vaan ylipäänsä pyöräily ja muu hyötyliikunta oli tavallinen tapa liikkua. Kesäisin uitiin, pyöräiltiin, juostiin, talvisin luisteltiin, hiihdettiin ja harrastettiin ulkoilua. Setänsä luona maaseudulla Venäläinen pääsi metsätöihin. Isä raahasi isompia tukkeja, Sanna veti rankoja perässä.

Mökin metsätöitä ja lapsuuden reipasta ulkona liikkumista voi kiittää yleisestä kuntopohjasta.
”Sieltä kaikki on rakentunut. Metsähommat ovat vähän kuin CrossFit: kiskotaan menemään kauheasti hirveässä maastossa.”

sanna_venalainen2

 

sanna_venalainen4

Alle kouluikäisenä Venäläinen kävi jumppakerhossa, kuten monet muutkin lapset. Toisella luokalla hän pääsi ohjattuun yleisurheilukouluun. Noin 10-vuotiaana Venäläinen otti seipään käteensä.
”Se taisi olla isäni idea. Olin kokeillut varmaan kaikkia yleisurheilulajeja, kuten lapset yleensäkin, mutta seiväshypyssä pärjäsin parhaiten. Se varmaan innosti jatkamaan.”

Myös luontaiset taipumukset veivät seiväshyppyyn.
”Vahvuuksiini kuului, että olin aika vahva ja aika taitava, mutta en kauhean nopea enkä kestävä. Kuulostaa oikeastaan ihan CrossFit-urheilijalta.”

Sanna on perheen kahdesta siskoksesta vanhempi. Myös pikkusisko-Suvista tuli urheilija, mutta ruumiinrakenne ja kiinnostuksen kohteet ohjasivat eri suuntaan: Suvi oli lahjakas kestävyysjuoksija ja kilpakävelijä. Sannaan taas tarttui jo pienenä voima helpommin, joten siskokset eivät radalla kilpailleet keskenään.

 

Hiihto ja yleisurheilu päälajeina läpi nuoruuden

Yleisurheilun lisäksi Venäläinen ryhtyi myös hiihtämään. Numerolappu rinnassa hän sivakoi laduilla teini-iässä, noin 11-15-vuotiaana.
”Hiihdosta ihan rehellisesti tykkäsin, sitä harrasti myös moni hyvä kaverini. Yleisurheilu on vähän yksinäistä puurtamista.”

Hiihdosta lienee jäänyt myös mieltymys hieman pidempiin metconeihin.
”En ole hyvä hirveän nopeissa ja räjähtävissä lajeissa, mutta pidemmissä seteissä kunto kestää kyllä. Sellaisissa missä mennään yli 20 minuuttia.”

Venäläinen saalisti päälajissaan seiväshypyssä nuorten SM-mitaleita. Ennätyksekseen Kouvolan Urheilijoiden edustaja ponnisti 375 cm.

Kiinnostus yleisurheilua kohtaan alkoi hiipua loukkaantumisten lisääntyessä. Kilpaurheilu on raastavan vaativaa: kroppa viedään äärirajoille ja pieniä vaivoja on jatkuvasti. Loukkaantumisista pitää toipua nopeasti, jotta voi jatkaa treenaamista, jotta tulee entistä paremmaksi. Harjoittelu vei 16-18 tuntia viikossa, treenikertoja kalenteriin parhaimmillaan kahdeksan.

19-vuotiaana Venäläinen lopetti seiväshypyn. Oli tavallisemman elämän vuoro. Myös lukion jälkeiset opinnot odottivat.

 

OnRamp-kurssille kavereiden tueksi, mutta ei kilpailemaan

_96B9268

Pari vuotta opettajan opintoihin keskityttyään Venäläinen ja CrossFit kohtasivat syksyllä 2013.

Venäläinen teki opintojen ohella töitä kaupassa. Kaksi hänen silloista työkaveriaan houkutteli Venäläistä mukaan OnRamp-kurssille. He kun eivät kahdestaan muka uskaltaneet lähteä. Venäläinen vastusteli.
”Kieltäydyin aluksi. Sanoin, että ei kiinnosta sellainen muotilaji, ei ollenkaan.”

Kavereiden mukaan pitää olla porukka, jolla mennään. Pitää lähteä. Venäläinen myöntyi.

OnRampilla Venäläinen huomasi osaavansa käytännössä melkein kaikki jutut, joita kurssilla käytiin läpi.

Kurssin jälkeen Venäläinen piti vielä kuukauden tauon, mutta lähti sitten treeneihin mukaan. Häntä oli alkanut kiehtoa ajatus, että voisi vielä kehittyä, kun on jo tietty kuntopohja valmiina.
”Parin vuoden lepäilyn jälkeen alkoi ehkä motivoida se, että voisiko päästä vielä hyvään kuntoon – edes samalle tasolle kuin on aiemmin ollut.”

Aloittaessaan tavoitteellisemman treenaamisen Venäläinen päätti, ettei häntä nähdä koskaan CrossFit-kisoissa.
”Tämä on vain harrastus.”

 

CrossFit-kilpauralle

_96B9205

Kunnes tuli Karjalan Kovin 2014 -karsinta, joissa Venäläinen sijoittui sekä itsensä että muiden yllätykseksi toiseksi. Kisoissa hän ei kuitenkaan silloin vielä nähty.
”Sinä viikonloppuna olivat ystäväni häät, joissa olin kaasona. Kyllähän sitä vähän mietti, että olisi voinut kilpaillakin, mutta häät olivat tietysti etusijalla.”

Vaikka karsinnat eivät sinänsä mitään kerrokaan, tietää jokainen karsinnoissa joskus kärsinyt, että kakkoseksi karsinnoissa yltävän täytyy olla hyvässä kunnossa. Miten siis vasta syksyllä OnRamp-kurssin käynyt urheilija voi jo seuraavana kesänä olla jo niin hyvä?
”Noo, lajit olivat minulle ok. Ja kun aloin treenata, niin kyllähän sitä kehittyi tosi nopeasti.”

Tulikaste CrossFit-kisoissa sattui samalle kesälle. Sawotasta löytyi yksi peruutuspaikka. Venäläinen oli sanonut, ettei hän kilpaile, mutta jotenkin vuorokautta ennen kisoja hän huomasi olevansa ostamassa hyppynarua itselleen.
”Kaikkien – ja erityisesti itseni – yllätykseksi voitin ne kisat. Se oli sellainen shokki. Tuli fiilis, että ehkä sitä voisi kuitenkin kisata vielä uudelleenkin.”

Syksyllä 2014 oli ohjelmassa Winter Warin karsinnat, mutta kova treeni ja töissä pyörivät pöpöt saivat aikaan kummallisen viikkojen mittaisen flunssan. Niinpä ensiesiintyminen karsintoja vaativissa kisoissa tuli Karjalan Kovimmassa vuonna 2015. Sijoitus oli heti ykkönen.

Aika hurja suoritus siihen nähden, että Venäläinen oli treenannut sinne asti omalla musta tuntuu -pohjaisella ohjelmoinnilla.

 

Venäläinen treenimetodi

_96B9265

Sanna Venäläisen kanssa on vaikea keskustella ohjelmoinnista. Hän kun ei omien sanojensa mukaan ymmärrä siitä juuri mitään. Nykyisin ohjelmoinnista vastaa treenikaveri, mutta syksyyn 2015 asti Venäläinen vastasi harjoittelustaan itse.

Silloin hän huomasi, että ehkä jonkun muun olisi hyvä katsoa treenaamisen perään, kun kroppa ei tuntunut palautuvan kunnolla.
”Jos kaiken työn ja muun ohella pitäisi vielä miettiä ohjelmointiakin, niin eihän sitä kerkeisi mitään muuta tekemään”, liikunnan ja terveystiedon opettajana työskentelevä Venäläinen sanoo.

Venäläisen ominaisuuksiin näyttää kuuluvan sekin, että hän pystyy vetämään itsensä täysin piippuun. Kun pää ei anna periksi, tekee helposti treenejä kaasu pohjassa – siksikin on hyvä, että joku muu rakentaa treenit. Pilkahdus treenien mentaliteetista nähtiin Helsinki Showdown -kisoissa syksyllä 2015, kun Venäläinen kyykkäsi yhdessä lajissa kuuden sekunnin välein peräti 51 kertaa 90 kilon painolla.

”Se oli kyllä typerää, en pystynyt kävelemään yli viikkoon. Tulin kipeäksi, kroppa ei pystynyt palautumaan pitkään aikaan. Ehkä siinä oli pari toistoa liikaa.”

 

_96B9365

Jotain yleislinjaa saamme Venäläisen treenaamisesta kuitenkin irti:
– Ohjelmointi on tehty yksilöllisesti hänen päivä- ja viikkorytmiään varten

– Siinä keskitytään heikkouksiin – välillä niitä tehtiin niin paljon, että Venäläinen meinasi lopettaa koko lajin

– Treenejä keskimäärin 6-8 kertaa viikossa

– Venäläinen harjoittelee pääasiassa yksin

– Kovissa treeneissä pitää vain päättää tahti, jota aikoo pitää yllä. Tahdin ei pidä hyydyttää, mutta pitää tuntua riittävän pahalta. Pitää unohtaa kaikki muut ja muistaa, että kello on kaveri

Miten näin luonnonlapsimaisella tavalla voi kehittyä niin nopeasti niin hyväksi? Venäläinen itse arvelee syiksi monipuolisen urheilutaustan. Hän pystyy omaksumaan uudet liikkeet helposti – lihasmuistista löytyvät melkein kaikki mahdolliset liikeradat.

Lapsesta asti tehdyt painonnostotreenit kantavat hedelmää, kun hermoverkot olivat kehittyneet nuorena niin pitkälle. Työntö tosin kuuluu edelleen kategoriaan, jossa on reilusti parantamisen varaa.

Entä missä ovat tulevaisuuden tavoitteet? Ovatko Regionalsit tähtäimessä?
”Openit ovat pelkkää CrossFit-treeniä, sellainen tekeminen ei ole ehkä minun vahvuuksiani. Euroopassa naisten taso on aivan järjettömän kova. Aika näyttää, tuleeko tämä Venäläinen sinne koskaan pääsemään.”

Jäämme kiinnostuneina seuraamaan.

 

 

Neljä nopeaa

11904729_417777731756380_8688767600874356181_n

Sanna Venäläinen ja pahin muisto KK:sta.
Paras muisto KK:sta?
”Varmaankin se, kun ensimmäisissä kisoissa (2015) tajusin, että voitin tämän koko homman, eihän sen pitänyt olla mahdollista. Se oli tosi hieno tunne.”
Pahin muisto KK:sta?
Silloin 2015 finaalissa piti tehdä muun muassa 40 ylöstyöntöä axle barilla. Kun olin tehnyt 20, ajattelin, että kuolen. Mutta kun tiesin, että voittoni on näiden punnertamisesta kiinni, niin pakotin itseni vääntämään. Silloin odotin time capia, yritin vilkuilla koko ajan milloin se tulee. Jengi sanoi että näytti kuin minulla olisi ollut maksimiraudat päällä. Se korreloi sitä, että oltiin syvällä tuskan hetkissä.” (Naisten Axle Bar painoi 48 kiloa. Venäläisen ylöstyöntömaksimi on 95 kg)
Oletko käynyt aiemmin Imatralla?
”Joskus yleisurheilukisoissa junnuna, mutta muuten lähennä ajanut ohi.”

Jos saisit haastaa Katrin Davidsdottirin mihin tahansa treeniin, millainen se olisi?
”Johonkin, jossa olisi paljon kyykkyjä. Ja se olisi pitkä. Pitkä kyykkytreeni, siis!”

 

Karjalan Kovin 28.-30. heinäkuuta Imatralla. Liput ennakkoon Liveto.fistä.