CrossFit Kuopion Ville Huttunen valmentaa baarin pöydillä tanssivista tytöistä ja tukevista pojista kisakuntoisia CrossFit-urheilijoita. Miten?
Iisalmen Nesteelle kävelee kaulaa myöten tatuoitu lippispää. Aiemmin joku kyseli leveällä savolla lähimmän autokorjaamon numeroa. Ollaan tukevasti Pohjois-Savossa, CrossFit Kuopion valmentajan Ville Huttusen nuoruuden maisemissa.
Huttunen tunnetaan peililaseistaan, isosta parrastaan ja tatuoinneistaan. CrossFit Kuopio taas tunnetaan muun muassa Matti Knaapista, Emilia Vihantolasta (ent. Kärkkäinen), Anna Ollikaisesta ja Tuomas Lintulasta. Kaikki edellä mainitut ovat tuttuja nimiä kotimaisten kisojen kärkikahinoista. Esimerkiksi Lintula voitti viime vuonna Karjalan Kovimman, CF Kuopion Joel Björkman oli toinen. Knaapi ja Vihantola ovat kisanneet KK:ssa vuodesta 2012 asti.
Tämän vuoden karsinnat läpäisi kuusi kuopiolaista. Mitä Puijon alla tehdään oikein? Selvitimme Kuopion salaisuudet.
Salaisuus 1: Laaja valmennuskokemus
Ville Huttunen oli pitkään vakuuttunut, että brassijujutsu on lajeista täydellisin. Sitä harrastamalla kaikki osa-alueet pysyvät vahvoina. Miehen taustalta löytyy myös krav magaa ja lukkopainia.
Epäilyksen siemen kylvettiin nuoren miehen takaraivoon vuonna 2007, kun Ultimate Grappling -lehdessä vapaaottelija Chuck Liddell kertoi haastattelussa uudesta CrossFit-nimisestä harjoittelumuodosta. Se jäi 23-vuotiaan lukkopaini- ja jujutsumiehen mieleen.
”Kun näki ensimmäisiä Gameseja, joissa äijät väänsivät hiekan keskellä menemään, se tuntui heti omalta jutulta. Säväytti, ettei homma ollut kliinistä kuntosaliharjoittelua, vaan aitoa tekemistä.”
Huttusta kiinnosti myös lajin underground-henki. Silloin CrossFit oli vielä sotilaiden, poliisien ja palomiesten lähes yksinomaan suosima harjoittelumuoto. Huttunen jatkoi edelleen kamppailulajien parissa, mutta rinnalle löytyi pian kahvakuulatreenit ja -kilpaileminen.
Hiljalleen treenaaminen meni CrossFit-henkiseen suuntaan. Kun Huttunen oli jonkin aikaa tehnyt itsenäisesti CF-harjoituksia, alkoi tuntua siltä, että sisäpiirin tiedosta voisi olla hyötyä, kun lähimailla ei ollut CrossFit-salejakaan.
Vuonna 2011 Huttunen kävi Level 1 -koulutuksen Sveitsissä. Mieleen oli tullut, että salin voisi perustaa Kuopioon ja tehdä CrossFit-valmentamisesta ammatin. Arki oli nimittäin tällaisenaan täyttä: työt perheyrityksessä veivät päivät, ja illat kuluivat kamppailulajeja valmentaessa sekä pt-hommissa. Perheeseen syntyi myös tytär.
Isän linjaus auttoi tekemään lopullisen valinnan.
”Hän sanoi, että ei voimistelemalla leipää tee. Siitä rohkaistuneena lähdin perustamaan salia.”
Salaisuus 2: Korkea vaatimustaso
Teollisuuskiinteistön sisäpiha murisee heinäkuisena iltapäivänä. Metelin aiheuttaa Matti Knaapi, 25, kun hän saapuu mattamustalla Harley Davidsonillaan CrossFit Kuopion pysäköintipaikalle. Kallaveden rannalla sijaitseva halli on tilava ja valoisa.
Pian salille astelee myös Anna Ollikainen, 26, toinen CF Kuopion kisaryhmäläinen. Knaapi on salilla töissä täyspäiväsenä valmentajana ja myös Ollikainen kuuluu valmennustiimiin. Molemmat treenaavat Huttusen ohjelmoimalla kisaryhmän treeniohjelmalla ja harjoittelevat itsenäisesti.
Lepopäivän kunniaksi tehdään vain kevyt treeni. Testissä on maksimeita lisäpainoleuoissa. Heti huomaa, mihin kuopiolaisten menestys perustuu. Kaikki tehdään erittäin huolellisesti, ja palautetta annetaan yllättävänkin suoraan.
Ollikainen punnertaa 35 kilon lisäpainolla leukaa, joka jää ehkä muutaman millin tangon yläreunasta. Hän luo odottavan katseen Knaapiin.
”No, ehkä se bro-reppinä olisi mennyt, mutta…”, Knaapi saa sanotuksi
”Mikset sää sanonut, että vedä vielä kunnolla ylös!” Ollikainen tiukkaa ärsyyntyneenä.
”Ittehän sää sen tiedät, oliko se toisto” Knaapi jatkaa.
Pienen palauttelun jälkeen Ollikainen yrittää uudelleen.
Ulkopuolisena saan kokea saman. Aivan täydellinen kolmosmaksimi saa epäileviä katseita.
”Sun lantio kyllä vähän keinahti”, parivaljakko arvioi.
”No mutta oliko riittävän tiukka kuitenkin?”, kysyn toiveikkaana.
”Ittehän sää tiedät”, Knaapi sanoo.
Ei auta kuin vetää uudelleen. Samoin käy axle-valakyykkyjen kanssa metconissa. Parempi vain suoristaa nivelet ihan kunnolla, niin saa toistoja.
CrossFit Kuopion salilla on kovasta vaatimustasosta huolimatta hyvä yhteishenki sekä niin sanottujen tavallisten treenaajien että kisatiimiläisten kesken. Kisatiimiläiset tsemppaavat toisiaan, mutta rima on korkealla.
”Kisaryhmässä teemme treenit aina niin, että vaaditut liikestandardit täyttyvät. Kun treeneissä tekee tosi tarkasti, ei tarvitse kisoissa sitten ihmetellä, eikä ole kyllä tullut ongelmiakaan. No-repit ovat lähinnä turhautumisen aihe, ei niistä ole mitään hyötyä”, Knaapi sanoo.
Kilpailuhenkisten ihmisten Whatsapp-ryhmässä saattaa välillä olla myös viikonkin verran hiljaista, kun ryhmässä on riittävästi kokeiltu toisten hermoja. Tosin hiljaisuus saattaa johtua myös jäätelö- ja herkkulakosta, jota varsinkin Knaapi ja Emilia Vihantola suosivat karsintoihin tai kilpailuihin valmistavana henkisenä haasteena.
Salaisuus 3: Sitoutuneisuus ja kova tahto
Huttusen valmentamat urheilijat ovat taustaltaan pääosin tavallisia ihmisiä, eivät geneettisiä sportti-ihmeitä. Kuopiossa opitaan tekemään töitä tasaisen kovasti, huolella ja ryhmään tukeutuen.
Esimerkiksi Matti Knaapi ei ole aina pitänyt jäätelölakkoja, päinvastoin. Vielä teini-ikäisenä Knaapi keskittyi Playstationin hakkaamiseen. Jokin pinna katkesi, kun hänelle tuli hiki pelkästä jääkaapille kävelemisestä.
Poika laihdutti muutamassa vuodessa 40 kiloa. Kuntoilu alkoi omassa huoneessa tehdyillä punnerruksilla. Niitä hän pumppasi ovi suljettuna silloin, kun muita ei ollut kotona. Lenkillä hän kävi pihan vanhassa ladossa, jossa mahtui vetämään 15 kertaa 15 metrin rinkiä.
”Hävetti ajatella, että naapurit näkevät, kun tämänkokoinen juoksee.”
Lähimmät naapurit asuivat Kiuruvedellä seitsemän kilometrin päässä.
Valmentaja Huttusen Knaapi tapasi vuonna 2009, kun valmentaja saapui Kiuruvedelle vetämään kahvakuulatunteja. Huttusen kanssa Knaapi keskusteli uudesta, vähän vielä pinnan alla kuplivasta harjoittelumuodosta.
”Silloin Knaapi oli vielä vähän tissimmässä kunnossa, nykyisinhän mies on pelkkää kiveä”, Huttunen muistelee.
Knaapi kouluttautui lopulta liikunnanohjaajaksi Kajaanin ammattikorkeakoulussa ja päätyi Huttusen juuri perustamalle salille töihin.
Aluksi Huttunen ja Knaapi tekivät CF Kuopion tavallisten tuntien ohjelmoinnit yhdessä. Nyt Knaapi vastaa niistä yksin. Perustana ovat yksinkertaisuus ja selkeys.
”Yksinkertainen on kaunista. Tietyt lainalaisuudet pätevät voimaharjoittelussa aina. Vaikka ulkopuolisesta voi vaikuttaa, ettei hommassa ole välttämättä rakennetta, on taustalla selkeä runko. Asiakkaat noudattavat ohjelmointia mielellään, kun he tietävät mitä sillä haetaan.”
Koko salin ilmapiiri vaikuttaa yhtä valoisalta kuin hallin vaaleat seinät. Knaapin mukaan ideana on, että jokainen treenaaja huomioidaan yksilöllisesti.
“Jokainen tekee sen eri tavalla, mutta itse pyrin aina toivottamaan tervetulleeksi ja morjenstamaan lähtiessä. Meillä treeneihin ei pääse salaa livahtamaan.”
Salaisuus 4: Yhteishenki ja omistautuneisuus
Vuosi sitten #builtbyvhuttunen-tunnisteesta tuli Kuopion urheilijoiden sisäpiirivitsi. Instagramista tuttu aihetunniste viittaa jenkkiläiseen valmentajaan, joka pyörittää builtbybergeron.com-verkkosivustoa ja harjoitusohjelmaa.
Vitseissäkin on usein totuuspohja. Niin myös tässä. Kaikki valmennettavat suitsuttavat Huttusta ja hänen kykyjään valmentajana. Myös tulokset puhuvat hyvästä kehityksestä.
Esimerkiksi aiemmin lähinnä baarien pöydillä tanssia harrastanut Anna Ollikainen on noussut parissa vuodessa Karjalan Kovimman 40:ltä sijalta finalistiksi. CrossFitin hän aloitti OnRamp-kurssilla, jonka hän voitti Facebook-arvonnasta. Tieto voitosta tuli, kun Ollikainen makasi kaverinsa luona krapulassa.
Ollikainen kiittelee Huttusen omistautumista.
”Ville oikeasti kuuntelee urheilijaa ja haluaa auttaa eteenpäin. Hän tukee ja uskoo meihin. Sekin palkitsee, että Ville on aidosti iloinen meidän onnistumisista. Toisaalta hän ei silittele päätä, vaan haluaa, että teemme itse päätöksiä ja kehitymme.”
Kun Ollikainen kärsi hyppääjän polvesta, lähti valmentaja Huttunen mukaan fysioterapeutille. Yhdessä he tekivät naiselle kuntoutusohjelman, jonka jälkeen jalkojen ohella myös leuanvetoykkösmaksimi on parantunut vahingossa roimasti.
Myös Emilia Vihantolan (ent. Kärkkäinen) aiempi urheilutausta liittyi baarien tanssilattioilla aerobiseen humppailuun. Vuonna 2012 hän aloitti CrossFit-harjoittelun, ja nyt Vihantola on tuttu kasvo eri kisojen finaaleista kisailee jatkuvasti finaaleissa.
Vihantolan mukaan Huttusen suurin salaisuus on parta. Sen lisäksi Huttusen sitoutuneisuus valmennettaviin luo vastavuoroisesti halun sitoutua ohjelmaan ja valmennukseen. Kukaan ei halua tuottaa pettymystä yhteisölle.
”Kun tietää, millaisen työn Ville tekee meidän ja meidän ohjelmoinnin eteen, haluaa itsekin sitoutua ja tuoda oman kortensa kekoon.”
Esimerkiksi viime vuonna Matti Knaapi joutui vetäytymään Karjalan Kovimman finaalista selkävamman takia.
”Matti tuli ensimmäisenä pyytämään meiltä anteeksi, että hän joutui jättämään kisan kesken. Ikään kuin hän meille tuottaisi pettymyksen. Mutta tiedän tunteen, epäonnistuneiden kisojen jälkeen tekee itsekin mieli mennä salille pahoittelemaan huonoa suoritusta.”
Vihantola tutustui CrossFit-harjoitteluun muutettuaan Kuopioon vuonna 2012. Keväällä hänenkin baaripöytätanssahtelut vaihtuivat treenaamiseen, ja jo samana syksynä hän kilpaili Karjalan Kovimmassa.
Myös Vihantola nostaa esiin treenikavereiden ja yhteisön merkityksen kehityksessään. Hän kutsuu treenejä humoristisesti eväsretkiksi, joilla juodaan vähän kahvia, kyykätään, jutellaan kavereiden kanssa ja nostellaan taas painoja.
Toisaalta eväsretkien harjoitusosiot palautus- ja treenijuomineen tehdään tarkasti. Ja palautetta annetaan kylmästi, koska se on reiluinta.
”Harjoittelemme samalla tavalla kuin kilpailemme. Emme halua luoda toisillemme tyhjiä odotuksia. Oikeastaan vaadimme toisiltamme rehellisyyttä ja kommentteja. Treeniasioita ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, pitää osata erotella ne asiat, jotka liittyvät harjoitteluun ja ne, jotka liittyvät kahvinjuontiin.”
Salaisuus 5: pitkäjaksoiset treeniperiodit ja blokkiajattelu
Ville Huttunen on aina ollut kiinnostunut ihmisten valmentamisesta. Ohjelmointi, pedagogiikka, luottamus ja tuloksen tekeminen. Valmentaja ei tule koskaan valmiiksi, vaan aina voi ja pitää kehittyä, Huttunen sanoo. Hän on käynyt Level 2 -koulutuksen sekä on Suomen painonnostoliiton 2-tason valmentaja. Lisäksi mies kouluttaa itseään jatkuvasti pidempikestoisilla valmentajaopinnoilla. Tulevaisuudessa Huttunen on luomassa myös laajempaa valmennuspalvelua kollegansa Lasse Rantalan kanssa, joten uutta ajattelua on edessä monella rintamalla.
Huttunen on keskittynyt Kuopion salilla ohjelmoimaan vain kisaryhmän treenit. Lisäksi hän vetää tunteja tavallisille treenaajille. Koko salin ohjelmoinnista vastaa Knaapi.
Kuopiossa kaiken ohjelmoinnin taustalla on Huttusen harjoitusfilosofia, joka ei noudata perinteistä länsimaista treenijaksotusta.
”Olen ajatellut niin, että ydinominaisuudet säilyvät harjoittelussa koko ajan jollakin tavalla. CrossFit-urheilijan täytyy käytännössä olla maastaveto- ja käsilläseisontapunnerruskone. Niitä ominaisuuksia harjoitetaan koko ajan.”
Jos normaalissa harjoittelussa esimerkiksi peruskuntokausi kestää kahdeksan viikkoa, saattaa Huttunen käyttää peruskunnon rakentamiseen 16-viikkoista jaksotusta. Se kulkee taustalla jatkuvana, ja sen päälle Huttunen rakentaa erilaisia blokkeja, jotka saattavat kestää muutamia viikkoja. Kausittaisilla blokeilla pyritään kehittämään ominaisuuksia niin, etteivät eri blokit ja jaksot syö toisistaan tehoa pois.
Ja koska testilaboratoriossa on paljon hyviä koekaniineja, kokeilee Huttunen jatkuvasti uusia ajatuksia.
Valmennus on myös yksilöllistä. Harjoittelu etenee urheilijan ehdoilla. Tärkeintä on raudanluja tahto. Ilman sitä ei kenestäkään leivota edes kansallisen tason urheilijaa.
”Mitä kovemmalle tasolle urheilija haluaa päästä, sitä enemmän kokonaisvolyymia on lisättävä. Urheilijataustaiset CrossFit-urheilijat ovat tehneet jo tunteja sisään, mutta yli 20-vuotiaina aloittavilla on kovempi työ saada kroppa ottamaan vastaan harjoittelua.
Ei voida mitenkään olettaa, että pystyttäisiin yhtäkkiä harjoittelemaan isolla volyymilla, jos aiempi liikuntatausta on satunnaista.”
Pelkkä hyvä valmennus ei riitä, vaan tarvitaan myös hyviä yksilöitä. CF Kuopion salin ovista on astellut sisään lahjakkaita ihmisiä, joista Huttusen ohjauksella on muodostunut ryhmä. Kisaryhmä Kuopiossa on verrattain pieni, noin kymmenen urheilijaa.
Karjalan Kovimpaan ponnistaa yksi urheilija myös kisaryhmän ulkopuolelta. Aines Kuopiossa on suhteellisen laaja. Huttunen arvelee, että lajin pariin etsiytyy samantyyppistä väkeä.
”Hyvä ryhmä vetää varmasti puoleensa. Kisaryhmään on suhteellisen helppo tulla mukaan. Nytkin meillä on muutama uusi tyyppi, joista lähdetään leipomaan kisaryhmäläisiä. Menee vielä hetki, että heidät saadaan istumaan samaan sykliin vanhempien kisaryhmäläisten kanssa.”
Salaisuus 6: Elämään muutakin kuin treeniä
Treenaa riittävästi, syö riittävästi ja lepää riittävästi. Huttusen mantrat kuulostavat tutuilta, sillä jokainen CrossFit-harrastaja on kuullut ne valmentajaltaan.
Toki näihin on pieniä tarkennuksia. Treenata pitää niin paljon kuin ihminen pystyy ja haluaa sille aikaa antaa. Lepäämiselle ja palautumiselle pitää antaa paljon aikaa. Naisilla palautumisen puutteen huomaaminen ei ole yhtä yksinkertaista kuin miehillä. Huttusen mukaan miesten kannattaa tarkistaa palautuminen aamuisin.
”Jos ei ole aamustondista, ei kroppa ole palautunut kunnolla. Se on aika selkeää. Mutta ennen tuota pitäisi seurata palautumista esimerkiksi tsekkaamalla ortostaattinen syke aamuisin, tunnustella kropan kiputilat ja kuulostella henkistä tilannetta.”
Olennaista on levätä aktiivisesti. Huttunen kertoo, kuinka yksi kisatiimiläinen sai kehityskäyrät nousuun aloitettuaan pyöräilyn. Lepo ei tarkoitakaan Huttus-kielellä sohvalla rötköttämistä, vaan palauttavaa harjoitusta.
Myös muut harrastukset ovat tärkeitä. CrossFit ei saa olla elämän ainoa tarkoitus. Valmentaja itse soittaa kitaraa punk-bändissä ja käy skeittaamassa säännöllisesti.
”Varsinkin kilpailijoiden olisi hyvä saada ajatukset tyhjennettyä johonkin muuhun hommaan. Muuten jää miettimään kisoja, karsintoja tai treenejä, ja se lisää stressihormonin määrää kehossa.”
Vinkki taitaa olla suunnattu muun muassa Knaapille, joka selkää kuntouttaessaan joutui käymään urologilla, kun lantiossa alkoi tuntua vääränlaisia kipuja. Kumara kävelyasento helpottui, kun selvisi, että mahdollisten eturauhasvaivojen sijaan kyse oli tulehtuneista sivuvatsalihaksista, jotka olivat ärsyyntyneet nuoren miehen sadoista päivittäisistä kuntoutusliikkeistä.
Näin intohimoinen urheilijajoukkio lienee yksi osa Kuopion salaisuutta. Kaikki vihaavat häviämistä, mutta kaikki kannustavat toisiaan. Jokainen urheilija tekee itsenäisesti paljon töitä heikkouksien poistamiseksi, eikä toistoja anneta ilmaiseksi edes lämmittelyissä.
Lopulta aika yksinkertaista.
Teksti ja kuvat: Arttu Muukkonen
—
Karjalan Kovin 12.-14. elokuuta Kimpisen stadionilla.
Perjantain iltashow on kaikille ilmainen.
Osta pääsyliput lauantaille ja sunnuntaille ennakkoon Livetosta.