Tänä vuonna Karjalan Kovimman karsinnassa toiseksi sijoittunut Laura Isopoussu, 23, on jo vuosia pysytellyt kotimaisten CF-kisojen finaaleissa, sekä saalistanut mitalisijoja ja voittoja (Unbroken 2016).
Isopoussu on tottunut menestymään, sillä jo 16-vuotiaana hän pokkasi MM-kultaa joukkuevoimistelussa. Mestarina oli helppoa vetäytyä hetkeksi elämään nuoren ihmisen elämää, mutta muutaman vuoden urheilutauon jälkeen Isopoussu ajautui CrossFit-salille ja pääkopan sisäinen kilvoittelija ryhtyi jälleen tavoittelemaan huippua.
Otimme yhteyttä Espooseen.
Laura Isopoussu, olet kasvanut kolmen veljen keskellä. Missä lajeissa voitit heidät jo lapsena?
”Ainakin trampoliinilla hyppimisessä ja hulavanteen pyörityksessä, olin siinä tosi hyvä! Veljet halusivat minut usein maalivahdiksi, mutta en suostunut siihen paitsi jos sain jotain lahjaksi. Olin aika hyvä neuvottelemaan.
Nykyisin luulen, että voitan heidät aika monella osa-alueella, koska veljeni eivät ole kovin urheilullisia.”
Moni CF-kilpailija kertoo, että teini-iän kilpaurheilu-uran jälkeen tulee pidettyä taukoa ja sitten löytyy CrossFit ja vaikka kuinka on luvannut ettei enää kilpaile, huomaa olevansa taas kisa-areenoille. Mistä se johtuu?
”Kai itsestä löytyy sellainen sisäinen kilpailija kuitenkin kaikessa, niin lähtee aika helposti mukaan. Tai sitten on vaan niin heikko luonne, ettei pysty pitämään päätöksiään!”
Voimistelit 11 vuotta ja urasi huipentui joukkuevoimistelun MM-kultaan, kun olit 16-vuotias. Miten joukkueurheilu ja nykyinen yksilöurheilu-ura eroavat toisistaan?
”Ne ovat tosi erilaisia, ei oikein voi edes verrata. Joukkueessa koko harjoittelu ja kulttuuri rakentuvat sen joukkueen ja yhdessä tekemisen ympärille. Joukkue määrää aikatauluista, elämä rakennetaan harjoitusten ympärille. Nyt taas yksilöurheilussa voi soveltaa paremmin niin, että aikataulut sovitetaan vain oman rytmin, ei muiden mukaan.
Olin myös tottunut siihen, että joukkueella on tietyt rutiinit, pitää puhaltaa yhteen hiileen ja toisaalta on laaja tukiverkko aina ympärillä.
Ensimmäisissä CF-kisoissani olin ihan pulassa, kun ei ollut ketään tukena siellä kentällä, itse piti vastata kaikesta. Vaikka laji on yhteisöllinen, olet kisoissa kuitenkin oman onnesi nojassa ja teet päätökset itse. Mutta siihen on tottunut.”
Ensimmäiset isommat kilpailusi olivat Karjalan Kovin 2014. Miltä V8 tuntui vasta vain vähän aikaa voimaharjoittelua tehneelle entiselle voimistelijalle?
”En edes ajatellut, että pääsisin kisaan mukaan, mutta karsinnoissa sattuivat hyvät lajit, joissa tällainen torspokin pärjäsi.
Itse kisahan oli hirveä. V8:a tehdessäni tuntui, että kuolen niihin painoihin, se oli ihan järkyttävää. Kisojen jälkeen aloin treenata sillä mielellä, että olisi kiva pystyä tekemään ne lajit kunnolla. Seuraavat kisat olivatkin Winter War 2015, jotka menivät hyvin kunnes piti ryhtyä tekemään muscle upeja. Ne eivät olleet vahvuuteni silloin.”
V8:n uusinta kesältä 2016. Kuva: Eino Ansio
Miksi sinulla on niin lihaksikkaat reidet?
”Hmm. Varmaan vähän hämää se, että polvet ovat pienet ja lihakseni ovat aika pyöreitä. En kyllä ole kovin vahva kyykkäämisessä, eli ehkä siellä on jotain ilmaa sitten lihaksen sisällä. Luulisi, että jos on reittä, pystyy kyykkäämään, mutta ainakaan vielä lihas ei hermotu niin hyvin kuin haluaisin.”
Oletko koskaan uskaltanut mennä täysillä missään treenissä?
”Noo, kyllä viime aikoina, vaikka en hirveän usein vedäkään seinää päin. Se ei oikeasti ole niin helppoa. Seinä saattaa tulla tosi oudoissa paikoissa, kuten soutuintervalleissa tai juoksussa, ei niinkään tavallisissa CrossFit-lajitreeneissä.”
Kummalla on paksumpi hauis, sinulla vai The System -kollegallasi Anette Niemisellä?
”Aika paha. Anetella on isompi ojentaja, joten se vähän antaa sellaista vaikutelmaa. Mutta jos pelkkää hauista katsottaisiin, voi olla… Pitäisi ihan mitata.”
Mikä on mielestäsi kohtuullinen aika stressata ennen karsintoja ja kilpailuja?
”Mmm. Karsintoja ei pitäisi oikeasti jännittää, ne pitäisi hanskata ihan treeninä. Ehkä karsinnan jännittämisessä silloin kun alkulämppää tekee, niin silloin saa vähän jännittää. Kilpailussa varmaan paria päivää ennen kuin alkaa miettiä, se olisi kohtuullinen ja siedettävä.
Pysytkö itse näissä rajoissa?
”En kyllä aina! Olen kylläkin rauhoittunut jännittämisessä tosi paljon, siitä olen ylpeä.”
Kumpi teistä on vakavamielisempi, sinä vai Anette Nieminen?
”Ehkä minä. Olen enemmän hiljaa.”
Olet kilpaillut KK:ssa kolme kertaa. Mikä on ollut suosikkilajisi?
”Olen kahtena viime vuonna edennyt finaaliin, ja molemmat finaalilajit ovat olleet kivoja. Tykkään pitkistä treeneistä, joten finaalit ovat jääneet mieleen.”
Entä inhokkilaji?
”Toissa vuonna oli GHD:tä, rinnallevetoa ja köysikiipeilyä leglessinä. Siitä jäi aika huono maku ihan vain siksi etten osannut kiivetä sitä köyttä! Jostain syystä ei ollut tullut mieleen treenata etukäteen ilman jalkoja köysikiipeilyä. Kun on siinä tilanteessa, niin ei tule mitään. Välillä saattaa tulla kiukku, jos kaikki ei mene nappiin. Se kyllä söi, miten voi olla niin ummikko, että tuollainen asia jää käymättä läpi?”
Mitä odotat tämän vuoden Karjalan Kovimmalta?
”Kovaa kilpailua. Odotan kisaa ehkä enemän kuin aiemmin. Tiedän, että on treenannut tosi hyvin, eikä homman pitäisi jäädä siitä kiinni. Nyt nähdään, pystyykö näyttämään kisapäivinä kaiken sen, mitä tankista löytyy. Toivottavasti viikonlopun jälkeen on sellainen olo, että on antanut kaikkensa.
Voitatko?
Eikös aina lähdetä karsintasijoitusta parantamaan? Olin karsinnoissa toinen, joten kyllä kisoihin lähdetään voitto mielessä.
—
Karjalan Kovin Imatran Ukonniemessä 28.-30.7.2017. Osta liput ennakkoon Liveto.fistä.