Jonne Koski on vain 20-vuotiaana yksi maailman parhaista CrossFit-urheilijoista. Koski on poikkeusyksilö: hänen mielensä ja kehonsa kestävät järjettömän määrän harjoitustunteja.
(Julkaistu 07/2015) Odotamme Jonne Koskea Helsingissä, mutta hän on Porissa pankissa. Tapaaminen siirtyy muutamalla tunnilla. Selitys on ymmärrettävä. Euroopan kovakuntoisin on pian lähdössä Yhdysvaltoihin CrossFit Gameseihin, mutta 20-vuotiaan luottokortilla on vielä sen verran matalat rajat, että hänen on käytävä isänsä kanssa hakemassa luottorajoihin lisää tehoja.
Helsingissä Koskella on vielä edessään iltareeni ja kehonhuoltoa. Seuraavana päivänä on lähtö Tukholmaan, minkä jälkeen Koski pyörähtää taas Helsingissä. Pääkaupungista matka jatkuu Ohioon, Yhdysvaltoihin. Gameseihin on vielä neljä viikkoa aikaa. Tänä vuonna Koski on varannut runsaasti aikaa totutella ilmastoon ja aikaeroon.
Viimeistään viime toukokuussa Koski nousi useimpien CrossFit-urheilua seuraavien tietoisuuteen. Porilainen voitti Regionalsit vakuuttavalla suorituksella. Heti avauslajissa hän teki koko maailman kovimman ajan. Lajivoittoja napsui seitsemästä mahdollisesta neljä. Koski on hurjassa vireessä.
Vuorokauden treeni
Toukokuun Regionalsit olivat vain välitavoite. Tähtäin on Gamesien finaaleissa. Miehen harjoittelu vastaa kivikovaa tavoitetta. Tapaamistamme edeltävänä iltana Koski raportoi kuvapalvelu Instagramissa intoutuneensa juoksemaan kymmenen kilometrin lenkin sijaan puolimaratonin – loppuaika oli puhtaasti puolimaratonillekin harjoitelleelle juoksijalle hyvä 1:44. Haastatteluaamuna hän souti 1500 metriä ja heitti 150 wallballia 30 paunan pallolla.
Hiki lentää. Koski paukuttaa rinnallevetoja ja ylöstyöntöjä, thrustereita ja takakyykkyjä raskailla painoilla. Ei kuulemma oikein kulje: työntö jää 140 kiloon. Menossa on illan voimaharjoitus.
Tavalliselta harjoittelijalta näin kova vuorokausi vie mehut hermostosta pitkäksi aikaa, mutta Koskella on käynnissä tavallinen kisaan valmistava ohjelmointi. Avauspäivänä Gameseissa on todennäköisesti vastassa kestävyyttä ja maitohappoja kysyvä laji rannalla, ja illalla täytyy luultavasti nostaa raskaita painoja. Siksi myös harjoittelun pitää olla sellaista, että väsynyt kroppa pystyy tekemään teknisiä nostoliikkeitä puhtaasti ja voimalla.
Kosken etuna on, että hän pystyy harjoittelemaan poikkeuksellisen kovaa. Huippu-urheilijalle se on tärkeää, sillä missä tahansa lajissa maailman huipulla täytyy harjoitella paljon, jotta työkapasiteetti kasvaa ja kilpailusuoritus on paras mahdollinen.
Koskeen tarttuu voima, ja hänellä on hyvä vartalonhallinta. Lisäksi parikymppisen elimistö palautuu nopeasti ja tuottaa edelleen luonnostaan testosteronia. Eduksi voi myös laskea äärimmäisen kilpailuhenkisyyden sekä kovat kirittäjät. Tämän yhdistelmän ansiosta Koski on pystynyt rakentamaan itsestään menestyvän CrossFit-urheilijan.
Urheilija lapsesta asti
CrossFit on nuori laji, joten useimmat lajin huiput tulevat vielä toistaiseksi muiden urheilulajien parista. Kosken oma ensilaji löytyi jo vauvana. Vanhemmat ovat kertoneet, että Koski itki, kun vauvauintivuoro uimahallissa päättyi. Koski ui 16-vuotiaaksi asti kilpaa SM-tasolla. Hän oli erikoistunut räjähtävää voimaa vaativiin sprinttimatkoihin ja maitohapon sietokykyä vaativiin keskipitkiin matkoihin.
Kosken vanhemmat ovat aina tukeneet lapsiaan urheiluharrastuksissa. Isä on ”välillä vähän pakottanutkin” treenaamaan. Lopettaa ei saanut, vaikka uinti maistui välillä kloorilta. Jälkeenpäin Koski sanoo olevansa kiitollinen, ettei isä antanut periksi lopettamishaluille.
On Suomen CrossFit-piirien onni, että Kosken uintitulokset alkoivat junnata paikallaan. Tulosten laahaamiseen oli monta syytä. Teinivuosina pitkään yhdessä ollut uintiporukka alkoi hajota, ja Koski harjoitteli jonkin aikaa itsekseen isänsä valmennuksessa.
”Uinti on yksinäistä touhua muutenkin. Yksin harjoitellessa siitä tuli vieläkin tylsempää.”
Lisäksi osa harjoituksista alkoi tympiä. Uintiin kuuluu pitkiä, jopa kolmen tunnin treenejä, jolloin vain kauhotaan ja harjoitellaan vedessä olemista sekä hyvän vedon tekemistä. Koski oli aina tykännyt pitkäkestoista tasaista harjoittelua enemmän kovista treeneistä ja maitohappoharjoituksista, joista tuli paha olo, jos ne veti äärirajoille.
Uinnissa tarvitaan lihaksia, joten Koski oli heiluttanut painoja oheisharjoitteluna jo teini-iästä asti. Hän oli huomannut, että lihas tuntui tarttuvan kroppaan hyvin. 15-vuotiaana Koski nosti penkistä jo 145 kiloa. Se on edelleen hänen ennätyksensä. Uintitaustasta tuli miehelle yllättävä etu.
Uinti kasvatti päätä ja vahvisti keskikehoa
Harva menestyvä CrossFit-urheilija tulee untipiireistä. Sen sijaan monilla on yleisurheilu-, telinevoimistelu- ja palloilutaustaa. Huono lähtökohta uinti ei kuitenkaan ole. Ensinnäkin se kehittää monipuolisesti kehonhallintaa, sillä siinä kaikki raajat liikkuvat yhtä aikaa elimistölle vieraassa elementissä. Uinnissa vahvistuvat erityisesti vatsa ja selän seutu, sekä niiden pienet tukilihakset.
Uinnissa ja CrossFit-urheilussa on yhteistä keskivartalon tärkeys. Uinnissa keskivartalo pitää yllä oikeaa uintiasentoa, mikä takaa pienen veden vastuskertoimen.
”Toinen tärkeä asia on keskivartalon lihasten tonus, eli eräänlainen aktivoituminen. Se on huippu-uimareilla keskimääräistä parempaa, sillä kun vesi liikuttaa ihmistä moneen eri suuntaan, täytyy keskivartalon hallinnan olla hyvä”, kertoo Suomen uimaliiton maajoukkueiden vetäjä ja nuorten olympiavalmentaja Jari Varjonen.
Kosken uintitausta näkyy starttityylissä.
Keskivartalon hallinta on avain myös lähes kaikkeen CrossFit-harjoitteluun. CrossFit-urheilija siirtää lantion ja jalkojen voiman liikutettavaan välineeseen juuri keskikehon kautta. Kun keskivartalo on kontrollissa, pysyy liike tehokkaana ja taloudellisena.
Uinnin hyvä puoli on myös määräpainotteinen harjoittelu, joka vahvistaa urheilijan peruskestävyyttä. Lisäksi vammautumisriski on pieni, joten harjoittelukaudet ovat yleensä ehjiä.
Kosken elämään CrossFit alkoi hiipiä lukiossa. Uinti siirtyi jäähdyttelyn puolelle, ja lukion liikunnanopettaja veti kilpaa urheilevien ryhmälle harjoituksia, joista osa oli hyvin CrossFit-henkisiä.
”Huomasin, että pärjään niissä tosi hyvin. Ajattelin, että ehkä lajini voisi olla jotain sentyyppistä.”
Koski ei tuntenut olevansa liian vanha vaihtamaan lajia. Hän uskoo, että ihmiskeho sopeutuu nopeasti erilaisiin treenimuotoihin. Koski halusi myös käyttää 10 vuoden harjoittelun luoman kapasiteetin johonkin järkevään.
”Olin treenannut koko lapsuuden kovaa ja tehnyt kaikkeni sen eteen, että olisin sairaan hyvässä kunnossa seuraavissa kisoissa. Olisi tuntunut typerältä heittää se hukkaan. Pelkkä pari kertaa viikossa salilla käyminen ei inspiroinut, kun oli tottunut harjoittelemaan kaksi kertaa päivässä tavoitteellisesti. CrossFit vaikutti lajilta, joka voisi motivoida.”
Vuoden 2012 elokuussa CrossFit Porin OnRamp-kurssille asteli kovaan harjoitteluun tottunut 17-vuotias nuorukainen. Sieltä alkoi Kosken nousukiito.
Nopeaa kehitystä uudessa lajissa
Tutustumiskurssilla Koski oli harrastaja muiden joukossa. CrossFit Porin silloinen valmentaja ja nykyinen omistaja Tuomas Vainio (Games-kilpailija vuodelta 2011) muistaa, että Koski treenasi nöyrästi.
”Ei Jonne silloin erottunut supertähtenä, koska alkeiskurssilla tehdään lähinnä tekniikkaa ja easy wodeja, mutta totta kai sen tekemisestä näki, etteivät ne jumpat tuntuneet missään.”
Pian Vainio alkoi opastaa Koskea hieman enemmän. Hän kutsui Kosken mukaan aamutreeneihinsä ja auttoi tätä harjoittelemaan erityisesti painonnostoliikkeitä.
”Olin itse päässyt harjoittelemaan Mikko Salon kanssa, ja huomasin, että itseä kovemmassa seurassa treenaamisesta on kehittymisen kannalta paljon hyötyä. Ajattelin, että Jonnelle voisi olla hyväksi, jos hän treenaisi kanssani.”
Koski arvosti Vainion panostusta, vaikka samaan aikaan Vainiolla oli juuri hankittu oma sali ja muut valmennettavat pyöritettävänään.
Vainio näki, että Koski pystyy tekemään töitä kuin härkä, mutta hän yritti jopa hillitä nuorukaista. Valmentaja halusi huolehtia, ettei Koski aja itseään piippuun.
”Kun on siinä vaiheessa, että haluaa vain harjoitella paljon ja oppia uutta, on vaarana tehdä turhia treenejä. Jos seuraa vain orjallisesti treenipäiväkirjaa, jossa lukee, että illalla pitää tehdä kova harjoitus aikaa vastaan, mutta kroppa on väsynyt, ei se harjoitus kehitä. Silloin kannattaa ajatella seuraavia päiviä ja tehdä vaikka jokin palauttava harjoitus. Toki CrossFitissä pitää pystyä treenaamaan kovaa väsyneenäkin, mutta jos näin tekee toistuvasti, ei kehitys ole optimaalista.”
Openeista yllättäen Regionalseihin
Muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen Koski ilmoittautui vuoden 2013 Openeihin. Hän sijoittui 52:ksi. Vain 48 parasta pääsee Regionalseihin, mutta jotkut yksilökisaan osallistuneet siirtyvät tiimikilpailuun mukaan. Niinpä Koski pääsi viimeiseltä paikalta mukaan yksilö-Regionalseihin. Edessä oli ensimmäinen reissu Kööpenhaminaan.
”En osannut odottaa mitään, enkä edes tiennyt, millaisia lajeja siellä olisi edessä.”
Kisat olivat menestys. Alle vuoden treenannut 18-vuotias poika sijoittui kymmenenneksi.
”Painot olivat rajuimmat, mitä olin nostanut. Sitä kutsuttiin silloin man testiksi, ”miehuuskokeeksi.” Sen jälkeen minulla oli kaksi viikkoa selkä kipeä”, Koski muistelee maastavetohulinoita.
Vuoden 2013 kesällä Koski osallistui myös Karjalan Kovimpaan. Finaalissa Koski taipui Mikko Ojalalle maastavedossa.
CrossFit-urheilusta oli tullut Koskelle elämän ykkösjuttu. Vuoden 2013 lopulla arki alkoi rakentua lajin ympärille entistä tiiviimmin. Siinä missä suomalaiset perinteisten lajien huippu-urheilijat työllistyvät kotikuntiensa urheilukenttien kunnossapitovalvojiksi, pääsi Koski Rogue Europelle varastomieheksi. Hän siirtyi samalla treenaamaan Roguen työntekijöiden ja Mikko Salon kanssa CrossFit Porin seinän toiselle puolelle CrossFit Varastolle.
Salon oppiin
Vuoden 2009 CrossFit Gamesien voittaja Mikko Salo oli nähnyt Kosken ja todennut pojan lahjakkaaksi. Kun Koski ja Salo alkoivat treenata yhdessä, Salo saneli yhteistyölle reunaehdot. Kaikki treeni tehdään Varastolla, eikä harjoituksista saa myöhästyä.
Kosken harjoittelussa käynnistyi uusi vaihe. Salo myöntää tosiksi huhut, joiden mukaan Koskelle puhuttu ensimmäisen puolen vuoden aikana treeneissä mitään, vaan ainoastaan harjoiteltiin korkealla intensiteetillä. Salon periaatteisiin kuuluu henkinen kovuus ja testaus. Tarkoituksena on mitata, onko tulijasta mihinkään. Katkeaako hän, vai vahvistaako stressi kokelasta.
”Aika moni katkeaa, mutta Jonnesta tuli vahva. Kaikki muut ovat murtuneet. Ei me olla mikään sosiaalitoimisto, me etsimme kovia jätkiä. Tavallista harrastamista varten ovat sitten normaalit Crossit-salit ja normaalit menetelmät.”
Salon harjoitusmyllyssä nuoren kukkoilijan mainetta saaneella Koskellakin oli tekemistä. Aamut alkoivat varhain pitkällä aerobisella harjoituksella, välissä oli rehti työpäivä ja illalla harjoiteltiin voimaa ja lajinomaisia asioita.
Salo huomasi Kosken tottuvan nopeasti tuntumalla treenaamiseen. Ideana on, että harjoittelua suunnitellaan eteenpäin vain päivä tai kaksi kerrallaan. Toki käytössä on karkea viikkosuunnitelma, jossa sanotaan että kaksi kertaa viikossa kyykätään, mutta suunnitelma elää. Salon mukaan se on hyvä tapa harjoitella, jos urheilijalla ei ole heikkouksia.
”Niille, joilla on aukkoja kilvessä, pitää olla tiukempi systeemi. Mutta kun ei ole, on tuntumalla harjoittelu järkevämpi malli.”
Salon näkemyksen mukaan aerobisen kestävyyden pitää olla kunnossa, se on peruskivi. Lisäksi perusvoimatasot pitää nostaa mahdollisimman korkealle niin, että urheilija pystyy liikuttamaan 75-85 prosenttia maksimipainoista vaivatta. Silloin liiketehokkuus on kohdillaan. Näiden päälle tulee telinevoimistelun liikkeiden hallinta.
Koskella aerobinen kapasiteetti on valtava ja hän on nopea oppimaan liikkeitä. Salon mukaan viimeisen puolentoista vuoden aikana myös voima on alkanut tarttua mieheen.
”Jonnella on myös taipumus olla kilpailuissa hyvä. Monet ovat harjoituksissa parhaita, mutta kisoissa paskoja. Jonne on kova kilpailija.”
Mikko who?
Varasto ja Salo valmistivat Koskea seuraavaan vuoteen. Vuoden 2014 Openeista Koski eteni helposti Regionalseihin. Ennen Regionalsien finaalia näytti siltä, että Koski vie kokonaiskisan voiton. Lajit olivat menneet hyvin, ja viimeinenkin kuului Kosken vahvuuksiin. Silloin syntyi klassikko-t-paita.
Lämmittelyalueella ennen finaalia Kosken huoltotiimillä oli jekut mielessään. He pohtivat pientä tempausta finaalia varten. Mikko Salo toimi Regionalseissa Kosken valmentajana. Koski oli vasta nouseva tähti, joten Salo sai edelleen poseerata runsaasti fanien yhteiskuvissa pitkin viikonloppua. Salo totesikin lämmittelyalueella Koskelle, että voiton jälkeen ihmisten huomio keskittyy niin kovasti Koskeen, että jengi alkaa kysellä lähinnä ”Mikko who?”.
Jostakin löytyi Roguen Mikko Salo -brändätty t-paita. Huoltotiimi nappasi paidan ja kirjoitti tussilla sen selkämykseen nuo sanat.
Koski voitti finaalin Mikko who? -paita päällään. Huomio maailmalla oli taattu.
Ensimmäinen epäonnistuminen
Regionalsien jälkeen oli aika palata maan pinnalle. Koski treenasi kohti Gameseja. Valmistautuminen sujui, mutta ei parhaalla mahdollisella tavalla. Oli pieniä vaivoja, eivätkä harjoitusviikot olleet täysiä.
Koski matkusti kisapaikalle muutama päivä ennen kisojen alkua. Suoritukset takkusivat, ja 27 000 katsojan edessä urheileminen stressasi. Koski ei kuitenkaan selittele menneitä.
”Olin vain huono, suoriuduin lajeista huonosti.”
Toisen kisapäivän ensimmäisessä lajissa, Triple-3:ssa, juoksu takkusi, vaikka Koski luuli olevansa hyvä juoksija. Itseluottamus suli, sijoitus oli 42:s. Sen jälkeen oli vaikeaa yrittää enää kasata itseään.
”Menin vaan suorittamaan, into oli jo poissa.”
Gameseissa Koski alisuoritti, mutta teki myös uusia omia ennätyksiään. Ensimmäisessä lajissa hän sijoittui jopa toiseksi, mutta se ei lohduttanut.
”Tiesin, etten tule pärjäämään kauhean hyvin, mutta olisin halunnut olla ainakin 20 parhaan joukossa.”
Lopullinen sijoitus oli 32:s.
Harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua
Kisojen jälkeen Koski palasi Suomeen, palautteli hetken ja ryhtyi taas töihin. Heikkouksia piti karsia.
Huippu-urheilu vaatii monenlaista omistautumista. Arki täytyy järjestää harjoittelun ehdoilla. CrossFit edellyttää monipuolista kuntoa. CrossFit-urheilijan täytyy olla tasaisen vahva kaikessa.
Koski ei ollut aiemmin riittävän hyvä raskaissa nostoissa. Ahkeran harjoittelun ansiosta Kosken mave-maksimi on 240 kiloa. Juoksu sujuu, kuten yhtäkkisestä puolimaraton-vedosta voi arvata.
Nykyisin Koski rakentaa itse oman harjoitusohjelmansa Salon kanssa – he ovat kirittäjiä toisilleen. Yleensä Koski harjoittelee kuusi päivää viikossa kaksi kertaa päivässä. Vuosi jakautuu peruskuntokauteen, kilpailuun valmistavaan kauteen ja kilpailukauteen. Regionalsit on kauden ensimmäinen päätavoite, ja toinen tavoite on Gamesit, jos sinne asti pääsee.
Peruskuntokaudella Koski hankkii voimaa ja aerobista suorituskykyä. Ennen kisakautta hän ottaa ohjelmaan enemmän metcon-tyylistä harjoittelua ja kilpailuiden vaatimia taitoharjoituksia.
Koskesta sanotaan, että hän on huipulla paitsi lahjakkuutensa ja taitojensa vuoksi myös siksi, että hänen kroppansa kestää harjoittelua. Lisäksi Koski on henkisesti kypsä. Sen huomaa myös haastattelutilanteessa. Hän vastaa kysymyksiin rauhallisesti ja perusteellisesti. Näkemyksissä on varmuutta, ja kilpailutulokset tuovat sanoille todisteita.
Vaikka Koski harjoittelee kovaa ja paljon, ei hän siitä erityisemmin pidä.
”Kovimmatkin jätkät haluavat lopettaa. Kyse on siitä, että se joka haluaa menestyä, ei lopeta. Suurimman osan ajasta vituttaa, kun ei kulje, ja kaikki menee päin helvettiä. On vaikea olla ajattelematta, mitä tekee väärin, kun on niin huonossa kunnossa, mutta silloin se on paljon asenteesta kiinni. Todennäköisesti se tunne liittyy vain yhteen päivään, ja seuraavana kaikki menee taas paljon paremmin.”
Koski ei käytä tällä hetkellä erillistä valmentajaa, vaan ohjelmoi itse harjoituksensa yhdessä Salon kanssa. Koski sanoo, että hänellä on ympärillään tarpeeksi hyvä tukiverkosto, josta löytyy apua pyytämällä, jos ongelmia tulee eteen.
”Mikkoa voisi tavallaan kutsua valmentajakseni, sillä hän on aina mukanani kilpailuissa ja toimii kuten valmentajan kuuluisi toimia. Siitä on kilpailutilanteessa järjettömän suuri hyöty. Harjoituskaudella palaamme taas enemmän treenikavereiksi.”
Valmentajan käyttämistä haittaa myös se, että CrossFit on niin uusi laji, ettei harjoittelusta ole vielä tehty riittävästi tieteellistä tutkimusta. Lajia on myös vaikea tutkia, jos vertaa mitattavia muuttujia esimerkiksi juoksuun.
”Uinnissa ja juoksussa on tietyt tiedepohjaiset lainalaisuudet. Jos juoksee 10 kilometriä tietyllä prosentilla maksimisykkeestä, tiedetään mitä se tarkoittaa. Mutta ei kukaan toinen voi tietää, miten 150 wallballia on vaikuttanut elimistöösi tarkalleen, jos takana on tiettyjä muita harjoitteita.”
Opintomatkat tehty, nyt tavoitteena kymppisakki
Kuluva vuosi on ollut Koskelle hyvä. Kesän kisakausi alkoi onnistuneesti Regionalseilla. Kun tämä artikkeli julkaistaan, Koski on ollut jo hyvän aikaa Yhdysvalloissa valmistautumassa Gameseihin.
Kokonaispaketti on vahva. Kosken tavoitteena on olla kymmenen parhaan joukossa.
”Kaikki ennätykseni ovat parantuneet. Soudut, juoksut ja kaikki millä, olen testannut itseäni osoittavat, että kisakunto on hyvä. Olen oppinut myös itsestäni lisää, taloudellisuus suorituksissa on parantunut ja tiedän, mitä odottaa.”
Entä mitä tapahtuu, jos menestystä ei tulekaan? Miten elämä jatkuu? Kosken suunnitelmissa siintävät täysipainoinen CrossFit-urheilu-ura ja mahdollisesti opiskelut. Tähtäimessä ovat yliopisto-opinnot Tukholmassa. Urheilutieteet ja valmennus kiinnostavat pääainevalikoimasta eniten. Tavoitteena on myös päästä hiljalleen pois Porista. Kaupunki alkaa olla tuttu, ja monet ystävät ovat lähteneet muualle jatko-opintojen tai muun elämän perässä.
Porista pois kannustaa myös Mikko Salo, joka kokee antaneensa Koskelle kaiken tietotaitonsa lajista.
”Gamesien jälkeen Jonnen on hyvä lähteä eteenpäin. Suomesta hän ei enää saa uutta, vaan kehittyminen vaatii seuraavaa askelta.”
Se on myös Kosken tavoite.
”Joka vuosi aion kehittyä niin paljon kuin vain voin. Totta kai tähtään voittoon ja joskus haluaisin voittaa niin paljon kuin mahdollista, eli Gamesit. Mutta niin kauan kun tiedän että kehityn ja olen antanut kaikkeni, en tule pettymään, vaikka voittoa ei tulisikaan.”
—
Artikkelin teksti & kuvat: Arttu Muukkonen
—
This article has been published in English at WODconnect´s blog: The Strength Of Koski.
—
Karjalan Kovin -kilpailut 12.-14. elokuuta 2016 Lappeenrannassa. Ennakkoliput myynnissä Livetossa.