Urheilu ensin – Karjalan Kovin on kasvanut vuosi kerrallaan

Miksi Karjalan Kovin on niin vaativa kilpailu? Miksi painot ovat raskaita ja lajit ikäviä? Kaikki on tarkoituksellista – ja painotkin vain keskiraskaita. Ymmärtääksemme Karjalan Kovimman nykyisyyttä täytyy meidän tuntea kilpailun – ja sen järjestäjien – historia.

CrossFit Lappeenrannan ja Karjalan Kovimman johtokaksikko Juha Metsämuuronen ja Atte Kaasinen ovat molemmat olleet huipputason kilpaurheilijoita. Metsämuuronen kilpaili SM-tasolla 400 metrin aidoissa ja pelasi amerikkalaista jalkapalloa Vaahteraliigassa ja 1-divisioonassa. Kaasinen on shukokai-karaten maailmanmestari joukkue-katassa ja henkilökohtaisia mitaleita löytyy MM- ja EM-tasolta.

Karaten taustalta tulivat myös ensimmäiset CrossFit-harjoitteet. Kaasinen treenasi aiemmin myös vapaaottelua, ja oheisharjoituksina ottelijat etsivät erilaisia kuntopiirimäisiä harjoitteita. Joku oli törmännyt crossfit.comin ohjelmiin, ja harjoitukset tuntuivat tehokkailta. ”Olin tehnyt pitkään punttisalitreeniä, mutta huomasin, että cf-tyyppiset harjoitukset tukivat kamppailulajeja paremmin kuin tavallinen punttijumppa. Huomasin myös, että kunto kohenee ja voimatasot nousevat paremmin kuin jumipuntilla.”

Metsämuuronen tutustui Kaasisen kautta CrossFit-harjoitteluun. Kuten tunnettua, Metsämuuronen on vahva kuin härkä, mutta nyt edessä olikin treenejä, jotka eivät luistaneet tuosta vain.
”Atte oli tekemässä Dianea, johon kuuluu maastavetoa ja käsilläseisontapunnerruksia. Se näytti paperilla mielestäni helpolta, ja ajattelin ylimielisesti, että kyllähän minä sen nyt nopeasti hoidan. Kokeilin ensimmäistä käsilläseisontapunnerrusta ja hyvä, jos pysyin edes yläasennossa. Sieltä tultiin ihan reilusti niskoilleen alas. Tuli sellainen olo, että kyllä minä tämän vielä kesytän. Tie on ollut pitkä ja kivinen.”  

 

Kaikki alkoi Myllysaaren nurmikolta

Ennen CrossFit Lappeenrantaa Metsämuuronen ja Kaasinen järjestivät Lappeenrannan Myllysaaren uimaranta- ja virkistysalueen nurmikentällä kahvakuulatunteja. Kesän jälkeen heillä oli niin paljon vakikävijöitä, että parivaljakko etsi syksyksi tilat kahvakuulatreenejä varten. Pian he huomasivat, että voisihan vuokrattua tilaa käyttää muuhunkin kuin pariin kahvakuulatuntiin viikossa. Niinpä loppusyksystä 2010 Kaasinen ja Metsämuuronen kävivät CrossFit Level 1 -kurssit Tanskassa ja Las Palmasissa.

CrossFit Lappeenrannasta tuli Suomen viides affiliate-sali. Treenitiloina toimi pieni Luolaksi ristitty tila Lappeenrannan keskustassa. Luolassa ilmanvaihto oli heikko, eikä korkeuttakaan ollut liikaa – melkein kaksimetrinen Markku Luoto joutui muun muassa varomaan valakyykyssä, ettei katto ropise niskaan. ”Onneksi olimme siellä vain niin lyhyen aikaa, etteivät mitkään terveysviranomaiset ehtineet kiinnostua paikasta. Happi loppui aika nopeasti, kun paikalla oli yli viisi ihmistä”, Metsämuuronen kuvailee.

CrossFit on saanut alkunsa Yhdysvalloissa. CrossFitin kehitti Greg Glassman, ja tavaramerkki rekisteröitiin vuonna 2000. Lajin ajatuksena on kehittää CrossFit-urheilijoiden yleistä fyysistä suorituskykyä tasaisen vahvaksi. CrossFit on rekisteröity tavaramerkki. Laatu valvotaan tarkasti, eikä kuka tahansa saa CrossFit Affiliate -tunnusta, eli oikeutta käyttää CrossFit-nimeä toiminnassaan. Vaikka CF on jo 15 vuotta vanha laji, on se kerännyt massojen suosion vasta viime vuosina. Vielä vuonna 2010 CrossFit oli suhteellisen pieni laji sekä maailmalla että Suomessa.

Edellisenä kesänä, vuonna 2009, Mikko Salo voitti Gamesit, eli käytännössä lajin MM-kisat, jotka järjestettiin Dave Castron vanhempien ranchilla. Iso harppaus eteenpäin tuli jo 2010, kun Gamesit siirrettiin Carsonin kaupungin StubHub Center -stadionille. StubHub vetää 27 000 katsojaa. CrossFitin suosio on jatkanut kasvua hurjana. Esimerkiksi tänä vuonna Gamesien Open-karsintoihin osallistui ympäri maailman jo 300 000 urheilijaa.

Suomessa ensimmäinen sali avattiin Helsinkiin 2007. Seuraavaa salia saatiin odottaa pari vuotta, sillä Mikko Salon voiton jälkimainingeissa Porista tuli Suomen toinen affiliaatti vuonna 2009. Lappeenranta oli joulukuussa 2010 viides härmäläissali – neljäs oli saanut affiliate-luvan vain pari päivää aiemmin. Nyt, kesällä 2015, Suomessa on jo lähes 60 CrossFit-salia. Suurin muutos tapahtui vuonna 2013, kun salien määrä lähes tuplaantui edellisvuoteen verrattuna.
   

Ensimmäiset Karjalan kovimmat ratkottiin Harapaisen kentällä

Suomessa kilpailutoiminta alkoi kesällä 2010. Silloin CrossFit Helsingin Väinö Lestelä järjesti ensimmäiset kesäkilpailut. Seuraavana talvena CrossFit Tampere järjesti talvikisat. Lestelä kertoi kesällä 2011, etteivät resurssit riitä enää kisaorganisaatioon. Tässä vaiheessa Lappeenrannan tehokaksikko Metsämuuronen ja Kaasinen ottivat kopin. ”Olemme aika kilpailuhenkisiä ja kovia lähtemään haasteisiin mukaan. Päätimme, että mehän otamme vastuun ja järjestämme kisat. Heitettiin Facebookiin videolla kisakutsu ja ryhdyttiin hommiin”, Metsämuuronen kertaa.

Lestelän ilmoitus vuoden 2011 tilanteesta:

[vimeo 22438149 w=700 h=394]

Lappeenrannan vastaus: [youtube https://www.youtube.com/watch?v=unt9EEMEJco?rel=0&controls=0]

 

Kilpailuiden järjestäminen oli kaksikolle luontevaa, sillä CrossFit Lappeenrannan mentaliteetti on alusta asti ollut perustajiensa kilpaurheilu- ja valmennustaustan mukaisesti urheilulllisuuteen ja kilpailemiseen tähtäävä. He olivat myös juuri siirtyneet Luolasta isompiin tiloihin Leipomolle, joten oma kilpailu oli hyvä tapa esitellä oman salin toimintaa muille suomalaisille urheilijoille.

Ensimmäinen Karjalan Kovin järjestettiin syyskuussa 2011. Yksipäiväinen kisa, kolme lajia, finaali läheisellä Harapaisen kentällä. Vettä satoi, kuten joka vuosi on finaalien aikaan satanut. ”Mukana oli noin neljäkymmentä urheilijaa. Ensimmäisessä lajissa urheilijat tuomaroivat toisiaan. Se oli vähän kuin yhteistreeni, jossa samalla kilpailtiin”, Kaasinen sanoo.

Videokooste ensimmäisistä Karjalan Kovimmista: [youtube https://www.youtube.com/watch?v=ufmy_X9CrE4?rel=0&controls=0]

2011 tulokset

Naiset: 1. Tea Tähtinen

2. Essi Koskinen

3. Saara Laaksonen

Taistelija: Leena Vartiainen

Miehet:

1. Ilari Lintinen

2. Aleksi Hakunti

3. Jani-Matti Vuorela

Taistelija: Markus Mykkänen    

 

Seuraavana vuonna otettiin haltuun stadion

Karjalan Kovimmasta jäi hyvä tunnelma, joten oli luontevaa, että myös seuraavana vuonna järjestetään kilpailut. Nyt omalta salilta ja läheiseltä futiskentältä siirryttiin Kimpisen stadionille. Sisäänpääsy oli ilmainen, ja paikalle saapui joitakin satoja katsojia. Lajeja oli neljä. ”Emme silloin 2012 vielä uskoneet, että kukaan maksaisi CrossFitin katselemisesta mitään. Pääasia oli tehdä lajia tunnetuksi, isommat kuviot saisivat tulla sitten aikanaan,” Metsämuuronen sanoo.

Stadionille lähdettiin jo tuossa vaiheessa, koska kesäkisat oli miellyttävää järjestää ulkona jäähallin tai urheilutalon sijaan. Kimpisen stadion oli peruskorjattu muutamaa vuotta aikaisemmin, eikä katsomokapasiteetti tulisi siellä aivan heti vastaan – istumapaikkoja on 4 900 kappaletta ja seisomakatsomoon mahtuu lähes saman verran väkeä.

Karjalan Kovimman ohjelmointiin, eli suoritettavien lajien sisältöihin on aina tullut pientä epämukavaa pilkettä järjestäjiensä silmäkulmasta. Vuonna 2012 Kimpisen pururata tuli tutuksi, sillä sitä kierrettiin ensimmäisessä lajissa kolme kierrosta. Reilun kolmen kilometrin juoksusuoritus tuli urheilijoille yllätyksenä.
”Kyllä se näytti olevan jonkinlainen järkytys, että ei hitto, pitääkö täällä juossa yli 400 metriä,” Metsämuuronen nauraa.

Kilpailuun oli ilmoittautunut lähes 90 urheilijaa. Jostain piti saada riittävän iso rigi, eli teline leuanveto- ja muscle up -lajeille. Paikallinen Vatupassi-rakennustelineliike lähti yhteistyökumppaniksi. Retki Vatupassin varastoille osoitti, että Vatupassi oli mukana hyvällä hengellä.
”Haettiin telineet ja mietittiin, että kestääköhän tämä useamman urheilijan vetämässä samaan aikaan leukoja. Onneksi Vatupassin kaverit sanoivat, että he jättävät portin lukitsematta, jotta pääsemme yöllä hakemaan lisää kalustoa, jos tuntuu, ettei jo haetut kamat riitä. Saimme porakoneetkin suoraan mukaan, he luottivat meihin yllättävänkin paljon”, Kaasinen kertoo.

Lisäkierteenä vuonna 2012 oli juoksun lisäksi fat bar -henkinen leuanveto, kun rigissä olikin tavallista paksumpia tankoja. ”Joku kommentoi jälkeenpäin, että ei ollut välttämättä reilua, kun joidenkin kohdalla putoili laastia naamalle, mutta noh, se kuuluu kisojen kuvioon”, Kaasinen jatkaa.

Vielä 2012 Karjalan Kovimpaan pääsi mukaan ilmoittautumalla, mitään karsintoja ei järjestetty. Kisassa oli mukana myös juuri Gameseista toipunut Mikko Aronpää. Kilpailu oli jo suljettu ja aikataulut lyöty minuutin tarkkuudella kohdilleen, mutta nöyrä tiedustelu mahdollisuudesta tulla vielä kilpailuun mukaan vaikutti siihen, että muutkin henkisellä jonotuslistalla olleet kilpailijat pääsivät mukaan, kun aikatauluihin lisättiin yksi erä lisää.
”Totta kai meille oli hieno tunnustus, että Games-statuksen kilpailija haluaisi tulla kisailemaan. Kolmen kilometrin juoksu alkuun aiheutti Mikolle sen verran haastetta, että voittaja ratkesi vasta finaalilajissa,” Metsämuuronen kertoo.

2012 tulokset
Naiset:
1. Noora Kilkka
2. Emilia Leppänen
3. Outi Matikainen

Miehet:
1. Mikko Aronpää
2. Olli Aho
3. Björn Kullberg  

 

Yleisömäärä pääsi yllättämään 2013

Vuonna 2013 CrossFit alkoi kasvaa myös Suomessa ulos marginaalista. Salien määrä oli keväällä kasvanut lähes kahteenkymmeneen. Valtamedia oli alkanut huomioida lajia muutenkin kuin kuriositeettina. Nyt Kimpiseen kokoonnuttiin aiemmasta poiketen jo elokuun puolivälissä. ”Jos sataa koko päivän, niin ainakin se vesi on lämpimämpää”, Metsämuuronen kuvailee muutoksen syitä.

Kisat olivat edelleen yksipäiväiset, sillä järjestäjistä tuntui, ettei vielä ole organisaatiossa riittävästi tehoja kasvattaa tapahtumaa kaksipäiväseksi. Kilpailijoita otettiin mukaan 140, kisapaikat myytiin nopeasti loppuun ja ilmassa oli kansanjuhlan tuntua. Kansa löysi tiensä Kimpisen urheilupyhättöön.

Päivän aikana paikalla kävi yli tuhat ihmistä. Liput maksoivat pari euroa, ja jenkkifutisseura Rajaritareilta lainatut makkaranpaistajat joutuivat hakemaan pikatukusta täydennystä monta kertaa päivän aikana.   Kilpailun finaali oli epämiellyttävä, kuten Karjalan Kovimpaan kuuluu. Finaalissa sama treeni aloitettiin kolme kertaa alusta – sellainen on kilpailijoille henkisesti raskasta, koska pienen palautumisen jälkeen kroppa saattaa luulla virkistyneensä, mutta rasitus tulee pian entistä pahempana takaisin.

Vaikka ohjelmointi oli tehty tarkasti kauan ennen kisapäivää, joutuivat järjestäjät keksimään viimeiseksi finaalin osaksi uuden lajin. Edellisenä yönä rakennustelinetiimiltä oli tullut viestiä, ettei aiotun korkuisesta rigistä saada millään riittävän tukevaa. Niinpä finaalin päättäväksi treeniksi suunniteltu 10 x raskas maastaveto + muscle up -kompleksi jouduttiin vaihtamaan vauhdista 10 maveksi ja 400 metrin kentän kiertämiseksi.

Finaalilaji ”Päiväni murmelina” vielä esiteltynä:
3min amrap
2min tauko
5min amrap
2min tauko
15min time cap
30x boxihyppy
30x Wallball 20lbs/14lbs
30x T2B
20 x kahvakuulatempaus vuorokäsin 32kg/24kg
20x OHS 60kg/40kg
10x maastaveto 160kg/100kg
400m juoksu

Finaalissa satoi niin paljon vettä, että maastavedoissa muun muassa Jonne Koski koki vaikeuksia liukkaan tangon vuoksi. Mikko Ojala lainasi Koskelle omaa magnesium-palaansa mutta sekään ei auttanut – huhujen mukaan pala oli oikeasti saippuaa. ”Pääpalkintoja oli iPad, sehän olisi ollut nuorelle Jonne-pojalle iso juttu, mutta voittoa ei tullut”, Kaasinen naurahtaa.

Kisat onnistuivat hienosti, mutta Metsämuurosta ja Kaasista harmitti. Jokin oli mättänyt nyt pahasti. Vaikka monet kävivät kehumassa päivää, oli herrojen mieli maassa. Lopulta he keksivät syyn. Aikataulu oli ollut puolenpäivän aikaan 10 minuuttia jäljessä. Minuutit kurottiin kyllä umpeen ja kaikki meni lopulta aikataulun mukaan, mutta tämä feelu sai parivaljakon tunnelmat alas. ”No, kyllähän se ärsytti, kun ei toimittu kuten sveitsiläinen kello”, Metsämuuronen sanoo vieläkin asiaa hieman sadatellen.

Kuten voi tulkita, Karjalan Kovimmassa pidetään aikatauluista kiinni. Miksi se on niin olennaista? Urheilijoiden takia, sanoo Metsämuuronen. ”Koko kisaa pyöritetään urheilijat ensin -periaatteella. On tärkeää, että urheilijat tietävät tasan tarkalleen, monelta heidän pitää olla valmiina menemään suorituspaikalle, jotta he voivat lämmitellä kunnolla, eikä tarvitse tuntikaupalla roikkua ja odottaa vuoroaan. Samoin tarkan aikataulun ansiosta urheilijat voivat itse miettiä, milloin on paras aika tankata tai syödä. Haluamme hyvällä aikataulutuksella osoittaa kunnioitusta urheilijoita kohtaan.”

 

Tulokset 2013
Naiset avoin:
1. Emilia Leppänen
2. Janika Jalonen
3. Noora Kilkka
Miehet avoin:
1. Mikko Ojala
2. Jonne Koski
3. Eero Savolainen

Masters miehet (yli 40-vuotiaat)
1. Pete Auvinen
2. Tommi Saarikoski
3. Jiri Nurmi Masters
Naiset
1. Ulrika Nieminen
2. Katja-Maj Riikonen
3. Anna Sorainen      

Kaksipäiväinen vuosi 2014

Oli seuraavan askelman aika. Vuonna 2014 Karjalan Kovin laajeni kaksipäiväiseksi kilpailuksi. Lisäksi karsinnat otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön. Syynä karsintoihin oli kilpailullisen tason nosto. ”Olimme jo vuotta aiemmin päättäneet, että 2014 tehdään karsinnat. Avoimissa kilpailuissa on oma viehätyksensä ja toivon, että salit järjestäisivät sellaisia matalan kynnyksen kisoja enemmänkin. Me halusimme viedä lajia eteenpäin, ja karsintojen avulla ei tarvitse tehdä kompromisseja, kilpailuista voi tehdä haastavamman”, Metsämuuronen kertoo.

Kilpailuihin osallistui 140 osallistujaa, oli yleinen sarja ja kaksi Masters-luokkaa. Puitteet olivat jälleen edellisvuotta hienommat ja yhteistyökumppanit loivat kisapaikalle mukavaa markkinahumua. Kävijätavoite asetettiin ja ylitettiin: 2000 hengen sijaan Kimpiselle saapui yli 2400 katsojaa.

Kisalajit olivat kovia, ja jo ensimmäisen lajin osasuoritus, valakyykky, nosti tien pystyyn osalle kilpailijoista. Metsämuuronen sanoo, että se ei mitannut niinkään voimaa, vaan liikkuvuutta. Samaan lajiin kuului myös juoksua, joten monet valitsivat jalkineiksi juoksukengät. ”Jos on tottunut tekemään valakyykkyjä painonnostokengät jalassa, ei liikkuvuus ole välttämättä samalla tasolla kuin ilman niitä. Silloin urheilijalla saattaa olla liikkuvuudessa ongelmia Meidän ajatuksenamme on osoittaa ja näyttää, että harjoittelun täytyy olla monipuolista, jos haluaa pärjätä kilpailuissa.”

Myös erään lajin osasuoritus, raskas maastaveto (100kg/150kg) sai aikaan pettyneitä ilmeitä. Metsämuurosen mukaan Karjalan Kovimman ohjelmoinnilla halutaan tuottaa urheilijoille tietynlainen reality check. Jos urheilijalla on tavoitteena Regionalsit eli Euroopan huipputaso, täytyy treenaamisen olla määrätietoista ja kovaa.

Ja jos nousee Karjalan kovimmassa kolmen parhaan joukkoon, voi Regionalseissa olla mahdollista lähteä taistelemaan sijoituksista. ”Ei sadan kilon maastaveto voi olla ykkösmaksimiunelma, vaan sen pitää olla metcon-paino. Olemme halunneet tuoda esiin vaatimustasoa, joka kansainvälisellä tasolla vallitsee. Seuraamme suomalaisten urheilijoiden tuloksia Openeissa ja muissa kisoissa ja katsomme, missä emme välttämättä ole kansainvälisellä tasolla. Sellaisia osa-alueita pyrimme tuomaan kisaohjelmointiimme.”

 

Painot eivät ylipäänsä olleet ylimitoitettuja, Metsämuuronen sanoo. Karsinnoissa oli nähty kilpailijoiden taso, ja sen perusteella rakennetaan aikarajat ja toistomäärävaatimukset. ”Emme tietenkään tee mahdottomuuksia, vaan tähtäämme siihen, että lajissa paras kolmannes selviää hyvällä suorituksella, keskikolmannes joutuu puristamaan parhaansa ja viimeinen kolmannes putoaa. Eli välttämättä viimeisille ei tule kisapäivän aikana hyvä mieli, mutta se on etukäteen mietitty systeemi.”

Tulokset 2014
1. Emilia Leppänen
2. Anna Kuokkanen
3. Tiina Rinne

1. Carlos Albaladejo
2. Nico Smedroos
3. Matti Knaapi

Masters +40
1. Pertti Kiiskinen
2. Pertti Auvinen
3. Tommi Saarikoski

1. Ulrika Nieminen
2. Kirsi Kuukka
3. Laura Kaipainen

Masters +50
1. Jyrki Rantanen
2. Jack Lange
3. Kari Laaksonen

1. Tarja Aho

 

Taitavampia, vahvempia, kestävämpiä, liikkuvaisempia – eli kohti Karjalan kovinta 2015

Tulevan kesän Karjalan Kovin on viisivuotisjuhlakisa. Kilpailulajit ovat läpileikkaus menneistä vuosista ja Kimpisen stadionia hyödynnetään aiempaa laajemmin. Tapahtumaorganisaatioon on otettu mukaan kokenut tuottaja, jonka johdolla stadionin ulkopuolelle kohoaa kisakylä ja ravintolamaailma. Ravintolapuolen yksi vetonauloista on Liesikiesi-ruokarekka, joka tarjoilee street food -makuja huippukokkien tyyliin. Kilpailut lähetetään myös maksullisena livelähetyksenä netin kautta Lappeenrannasta maailmalle.
”Joka vuosi haluamme kehittää kokonaisuutta parempaan ja laadukkaampaan suuntaan. Tietenkin urheilijat ovat tänäkin vuonna ykkössijalla, mutta haluamme tuoda myös yleisölle ja yhteistyökumppaneille mahdollisimman hienon kokemuksen ja korkean palvelutason.”

Stadionille tuodaan myös näyttöjä helpottamaan pistetilanteen seuraamista livenä. Kilpailulajien puolella kierrepalloja on jälleen luvassa.
”Meidän rakennustiimi on ideoinut kaikenlaista pitkin talvea. Olisi tylsää, jos tehtäisiin vain burbeeta ja leuanvetoa, vaikka hyviä liikkeitä nekin ovat. Olemme valmistelleet kilpailun, joka on laaja-alaisin testi, mitä Suomessa on ikinä pystytty tekemään. Odottelemme elokuuta jo kovasti”, Metsämuuronen sanoo.